Yhdeksäs viikko Israelissa

Israelilainen aamiainen                           

Cindy

Dave

minä Rishon Le Zionin uimarannalla

Hanna, Pauliina ja Emilia (lapset rattaissa)

 Raila ja Riitta lähtivät kotiin. Jäimme Eilan kanssa asuntoon kahdestaan. Sain Suomesta vieraita viimeiseksi viikoksi. ennenkuin lähtisin kotiin. Tyttäreni Pauliina tuli Bat Jam:iin, poikansa Daven kanssa, miniäni Hanna tyttärensä Cindyn kanssa ja hänen sisarensa tytär Emilia. Menin sinne hotelliin pariksi päiväksi. Oli mukava tavata heitä kaikkia pitkästä aikaa. Vietimme kauniin päivän vanhassa Jaffassa. Kiertelimme isolla torilla jossa myytiin kaikenlaista uutta ja vanhaa tavaraa. Kävimme rantakadun isossa lelumuseossa. Ihailimme veneita satamassa ja söimme hyvässä rantaravintolassa. Oli sapatin aatto mutta emme malttaneet lähteä pois kuin vasta iltahämärässä. Jouduimme menemään hotellille taksilla. Tiesin kyllä, että yleiset kulkuneuvot eivät kulje enää kolmen jälkeen sapatin aattona, eivätkä sapattina kuin vasta kuuden jälkeen.

Old Jaffa satama

Aurinko laski nopeasti illalla jo viiden-kuuden maissa. Iltaisin oli aikaa seurustella kotona, lukea tai viettää aikaa kaupungilla shoppaillen isossa ostoskeskuksessa tai pikku putiikeissa. Rishonissa kaupungin keskustaan oli n. 20 min. kävelymatka. Useimmiten menimme sinne kävellen, vaikka bussillakin olisi päässyt. Eila ja minä kudoimme monet sukat aikamme kuluksi. Toiset kävivät usein treenaamassa läheisessä urheilupuistossa. 

Saimme olla vielä mukana upeassa konsertissa asunnollamme. Ruth Fazal esiintyi (http://www.ruthfazal.com/)

Hän soitti viulua ja lauloi kitaran säestyksellä. Konserttiin oli kutsuttu holocaust selviytyjiä ja järjestettiin tarjoilua. 

Kokemukseni mukaan Israel on ihana, turvallinen maa. Ei tarvitse pelätä, vaikka liikkuisi ulkona myöhäänkin illalla. En nähnyt koko aikana ainuttakaan humalaista. Ihmettelin, että en kuullut myöskään hälytysajoneuvojen ääniä alueellamme. Joka puolella kaupunkia oli monenlaista taidetta ja kukkaistutuksia. Kukaan ei rikkonut tai töhrinyt niitä.

Kahdeksas viikko Israelissa.

Kauluskaijoja

Olemme aamuisin avanneet parvekkeen ison liukuovi-ikkunan ja  kuunnelleet lintujen konserttia.
Kauluskaijat ovat viuhahtelleet ikkunan ohi ja kisailleet vastapäisen kerrostalon seinustalla. Näimme kerran myös kolibrin lähellä parveketta.

Olen ihaillut taidetta jota on joka puolella kaupunkia, talojen seinissä, muureissa, sähkökaapeissa ym.
Pihojen ja katujen istutukset on hyvin hoidettuja. Toisaalta keskustassakin näkyy rakennuksia jotka ovat rapistuneet. Ne ovat olleet kauniita aikanaan. Ajattelen, miten kauniita niistä saisi kun joku entisöisi ne.

Olemme käyneet hyvin erilaisissa taloissa kotikäynneillä. Muutamassa kerrostalossa on ollut vaikeuksia löytää oikeaa ovea, koska rappukäytävään ei tullut valoa. Yritimme löytää sen kännykän näytön valon avulla.
Toiset taas asuvat hienoissa hostelleissa, palveluasunnoissa.
Olemme vieneet nyt enemmän kukkia kuin aikaisemmin, koska marraskuussa täytyy viedä myös joulukuun syntymäpäiväkukat.
Joulukuussa ei Rishonissa ole ketään vapaaehtoista joka voisi viedä ne. Petri muuttaa perheineen Suomeen tammikuussa ja pitää lomaa joulukuun.

Petri menossa kukkakauppaan

Menimme Rishon LeZionin uudelle asiunalueelle viemään syntymäpäiväkukat eräälle miehelle joka asui kauniissa rikkaiden vanhainkodissa. Se on iso rakennuskompleksi jossa on kaunis sisäpiha suihkulähteineen, istutuksineen.
Menimme hissillä ylös. Käytävilläkin oli kukkia ja seinillä kauniita tauluja.
Vastaanotosta oli soitettu ja ilmoitettu, että olemme tulossa. Mies tuli jo käytävälle vastaan. Hän ei kutsunut meitä sisään huoneeseensa, mutta oli iloinen saadessaan kukat.

Raila kukkakimpun kanssa  ja Petri

Vanhainkoti sisäpiha

Myös ympäristössä olevat talot ovat kauniita, korkeiden aitojen ympäröimiä yksitysasuntoja.
Niissä on kauniit puutarhat joissa on erilaisia hedelmäpuita, kukkivia pensaita ja puita sekä erilaisia palmuja.
Meidänkin kerrostalon pihalla on siistitty palmuja, istutettu uusia kukkia ja laitettu joihinkin vihreät kohdevalot, koska Hanukka juhla-aika lähestyy.

Olemme silloin tällöin käyneet kotikäyntien välillä syömässä Shwarma tai Falafeli lounaan kaupungilla jos meille ei ole tarjottu ruokaa kotikäynnillä.  Kotona olemme syöneet maustamatonta jugurttia hedelmien kanssa ym. Harvoin olemme kokanneet kotona muuta kuin sapattiaterioita. Olemme usein illalla kävelleet n. 15 min. matkan kaupungin keskustaan ja syneet siellä ravintolassa. Hinnat ovat edullisemmat kuin Suomessa.

Menimme Lenan kanssa kotikäynneille yhtenä päivänä Ramlaan. Siellä monet talot olivat rähjäisiä ja pihat hoitamattomia. Siellä asui kauniissa hostellissa yksi huonokuntoinen vanhus joka ei pystynyt puhumaan. Vaimo oli hoitanut häntä pitkään. Heidän poikansa asuu lähellä ja vierailee siellä viikottain, mutta oli hyvä kun Lena pysyi keskustelemaan hänen kanssaan venäjän kielellä.

Toisen selviytyjän Riitta on adoptoinut ystäväkseen. Ilo oli molemminpuolinen kun saivat tavata toisensa. Mies oli ollut korkeasti koulutettu iT alalle, mutta ei ole saanut töitä Israelista kielitaidon puutteen takia. Eläke on pieni, mutta tulevat jotenkin toimeen valtiolta ja Saksasta saamillaan tuilla. Pariskunta oli muuttanut  Ukrainasta ja asuivat alivuokralaisena vaatimattomassa asunnossa. Heille on tarjottu, että Suomesta tulevat vapaaehtoiset voisivat tulla tekemään remonttia asuntoon, mutta he eivät ole halunneet. Mies vaihtoi Skype ja sähköpostiosoitteita Riitan kanssa. Sovittiin, että hän voi kirjoittaa myös venäjäksi ja molemmat voivat käyttää Googlen käännösohjelmaa. Oli ilo nähdä, miten hyvin asiat sujuu kun Lena, jonka äidinkieli on venäjä, oli tulkkina.

Kuolleen meren retki

Kari ja Tepi olivat viikon lomalla pohjois Israelissa. He palasivat Rishoniin lauantaina. 

He olivat vuokranneet auton. Päätimme lähteä päiväksi kuolleelle merelle. 

Ajoimme Jerusalemin ohitustietä. Saimme ihailla huikeita maisemia kun ajettiin ensin ylös vuorella olevaan Jerusalemiin ja sitten alas kohti Jerikoa. Joka puolella oli valtavat vuoristot. Siellä täällä näimme paimentolaisten hökkeleitä ja joku ratsasti aasilla. Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi.

Välillä pysähdyimme vuoriston keskellä olevaan pieneen kauppakeskukseen syömään jäätelöt. Vuorten rinteillä näkyi pyöräilijöitä ja moottoripyöräilijät pysähtyivät myös tauolle. 

Kari ja Tepi

 

Taatelipalmuviljelmä

Kari vuorenrinteellä

Kuollut meri on maan pinnan matalin paikka. Sen pinta on 408 metriä Välimeren pinnan alapuolella. 

Kuollut meri saa vetensä valtaosin Jordan virrasta. Sillä ei ole laskujokea, vaan vesi poistuu siitä vain haihtumalla. Kuollut meri on Jordanian ja Israelin rajalla. 

Oli ihana rentoutua ja vähän hassutella muiden mukana.

                                     Lämpötila oli + 25c ja vesi oli lämmintä.                                                     

Muta jota sivellään iholle oli mustaa, savimaista. Sitä kaivettiin rannalta ja tuotiin lisää pienissä tynnyreissä. Rannalla on suihkut, että pääsee nopeasti suihkuun jos alkaa kirvellä. Vedessä oli vaikea pysyä pystyssä. Onneksi yhdessä kohdassa oli naru josta sai pitää kiinni. Ilmassa oli usvakerros, niin että oli vaikea nähdä toisella puolella olevaa vuoristoa.

                          

Eila ja Tepi

 Kuolleen meren mineraalikoostumus eroaa tavallisesta merivedestä, koska sen vesi sisältää huomattavasti vähemmän natriumkloridia. Se sisältää 21 mineraalia, joista 12 ei tavata missään muussa meressä. Mineraalit rentouttavat ja ravitsevat ihoa, tehostavatverenkiertoa ja lievittävät reumavaivoja. Kuolleen meren ilma on kuivaa ja siitepölytöntä. Kuollut meri sijaitsee matalalla, joten siellä on ylimääräinen ilmakehän kerros. Lisäksi merestä haihtuva vesi luo ilmanalaan ohuen kerroksen, joka suodattaa pois osan haitallisesta ultraviolettisäteilystä. Tästä syystä aurinko ei polta ihoa helposti. Kuolleenmeren suolapitoisuus on 33 prosenttia. Tästä syystä vedessä voi vain kellua, ei uida.

Sisälläkin oli lämmin mineraalivesiallas ja suihkut sekä pukuhuoneet. Olisi siellä viihtynyt kauemmankin.
Alueella on hieno AHAVAN myymälä. Meille tultiin heti esittelemään tuotteita. Jätimme kuitenkin ostokset tekemättä kun huomasimme, että Rishonista saa ainakin samoja jalkavoiteita halvemmalla.

Rotkorakkeleita

Seitsemäs viikko Israelissa

Beit Shalom

Olen viihtynyt hyvin Akkossa. On ollut mukava tutustua uusiin  Suomalaisiin vapaaehtoisiin, Railaan ja Riittaan. He ovat menneet kotikäynneille Davidin kanssa. Susan vei Eilan ja minut autolla jonain päivänä viemään ruokapusseja Holocaust selviytyjille. Meidät lähetettiin myös Saksaa puhuvien luo kahdestaan. Menimme kävellen vierailuille. Olimme tyytyväisiä kun osasimme joka paikkaan. Täällä talojen numerot on usein erilaisessa järjestyksessä kuin Suomessa, eikä koskaa tiedä, monennessako kerroksessa määrätty asunto on. Nimet postilokeroissa ja ovissa on Hebreaksi. Useimmissa ulko-ovissa on ovisummeri ja nimet siinä ja ovissa Hepreaksi mutta usein puuttuu ovinumero. Usein tuntuu kuin olisimme salapoliiseja kun yritämme löytää oikeaan osoitteeseen. 

Meidän heikosta saksankielestäkin on ollut hyötyä koska useimmat selviytyjät puhuvat jiddishiä, jossa on paljon saksankielisiä sanoja. 

Olemme todenneet, että täällä tarvittaisiin englantia ja saksaa tai englantia ja venäjää puhuvia tulkkeja. 

Olemme tehneet raportit ja ottaneet kuvat niistä selviytyjistä joiden tietoja ei ole rekisterissä ennestään.

Eila, Raila ja Riitta

Brecht Hollannista on ollut täällä Abundant Hope International-organisaatiolla useita jaksoja. Hän tekee yksin kotikäyntejä. Kysyin häneltä, missä hän on oppinut jiddishiä. Kysyin häneltä, missä hän on oppinut jiddishiä. Hän sanoi vaan näyttelevänsä, että osaa sitä. Hän on opiskellut saksaa ja oppinut muutamia jiddishin kielisiä sanoja. Hän sanoi ymmärtävänsä paljon selviytyjien puheesta. He ovat iloisia kun saavat kertoa elämästään hänelle.

Brecht

minä laittamassa osoitetarroja kirjekuoriin joissa lähetetään syntymäpäivä onnittelujortit selviytyjille

Tulin takaisin Rishon LeZioniin Eilan, Railan ja Riitan kanssa. Vaihdoimme junaa Lod:ssa. Matka sujui mukavasti nykyaikaisessa, siistissä Intercity junassa jossa on myös internet yhteys.

Minulla oli mukana iso matkalaukku mutta joku nuori mies nosti sen junaan ja ulos. 

Petri ja Kari olivat meitä vastassa autoilla.

Olemme saaneet olla mukana monilla kotikäynneillä kun Kari on kuvannut videohaastatteluja holcaust selviytyjistä. Heille on annettu muutamia kysymyksiä ensin paperilapulla.  Olen ihmetellyt, miten rohkeasti ja selvästi he ovat kertoneet elämäntarinansa. He ovat puhuneet kuin olisimme ymmärtäneet. On ollut koskettavaa kuunnella, vaikka emme ole monta sanaa ymmärtäneet mutta ilmeistä ja eleistä ymmärtää jotain. Petri on tulkannut tärkeimmät asiat. Olemme vieneet monille syntymäpäiväkukat, vieniä lahjoja ja vierailleet Holocaust selviytyjien luona vaan keskustelemassa heidän kanssaan. Monet selviytyjät sanovat, että he eivät tarvitse muuta kuin seuraa ja pyytävät tulemaan uudestaan.

Tepi, Eila, Petri

Kaupunkinäkymä kerrostalon ikkunasta

Rishon LeZionin kaupunki ja on tullut tutuksi kun olemme menneet Petrin kyydissä kotikäynneille. Liikenne on usein ruuhkaista, välillä vaarallistakin. Parkkipaikkaa on vaikea löytää kaupungissa.  

Olemme myös kävelleet paljonvapaa-aikana. Minulla on onneksi hyvät sandaalit niin jalat ovat kestäneet. On ollut niin ihanat säät että ei ole takkiakaan tarvinnut kuin joskus harvoin illalla.

"Anopin istuin" kaktuksia

Tepi ja Kari lähtivät Suomeen. Hekin suunnittelevat tulevansa takaisin Israeliin niinkuin me muutkin.

Hollantilainen pariskunta tuli vielä yhdeksi yöksi Bernstein kadun asuntoon ennen kuin lähtivät viikon lomalle ja sitten takaisin Hollantiin. He ovat tehneet jo pitkään täällä vapaaehtoistyötä osan vuodesta Nytkin he suunnittelevat palaavansa takaisin keväällä. Albert ihmetteli, miten Suomalaisia vapaaehtoisia on niin paljon Israelissa eri järjestöjen palveluksessa. Kun taas Ruotsalaisia ja Norjalaisia näkee harvoin. 

Albert ja Brecht

Vapaaehtoisten asunnossa oli välillä syksyn mittaan niin paljon väkeä, että joku joutui nukkumaan Petrin toimistossakin. Nyt meitä jäi vaan neljä. Meillä on ollut aikaa pestä pyykkiä. Onneksi ne kuivuivat nopeasti naruilla parvekkeella. Saimme taas petit valmiiksi seuraaville vieraille.

Saimme tehtyä valmiiksi myös lahjapusseja joita viedään myöhemmin holocaust selviytyjille.

Lähdimme parille kotikäynnille. Iltapäivällä olimme Fishelin ja Doran luona. Olimme jo hyvän aikaa keskustelleet ja nauttineet pöydän antimista. Suunnittelimme jo poislähtöä, kun tuli kova ukonilma ja rankkasade. Harvoin olen kokenut sellaista. Välillä tuli sähkökatkoskin. Katsoimme ikkunasta, miten vesimassat vyöryivät pitkin katuja kun viemärit eivät vetäneet. Petri sanoi, että paluuliikenteessä voi olla ongelmia koska saattaa olla, että liikennevalot eivät toimi vedenpaljouden takia. Ei meillä ollut edes sateenvarjoja, joten meillä tuli pitkä vierailu. Pariskunnan äidinkieli on venäjä. Meillä silti riitti keskusteltavaa ja oli hauskaa kun kaikki koettivat käyttää muistamiaan saksan sanoja yrittivät parhaansa, että ymmärtäisimme toisiamme.

Kuudes viikko Israelissa

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja paljon uutta on ehtinyt tapahtua. Olemme saaneet tietää, miten monenlaiset maat ja järjestöt tekevät täällä vapaaehtoistyötä Holocaust selviytyjien hyväksi.
Yhtenä päivänä yksi Etelä-Korealainen nuoripari tuli Jerusalemista tuomaan keräämiään varoja selviytyjien ruokakuponkeja varten.

Olen ollut mukana videohaastatteluissa, ottanut selviytyjistä valokuvia koska heistä tehtyä rekisteriä yritetään saada ajan tasalle. Ihmiset eri maista voivat sitten "adoptoida" jonkun selviytyjän ja lähettää syntymäpäiväkortteja tai pieniä lahjoja, koska monet ovat menettäneet kaikki omaisensa toisen
maailmansodan aikana ja monien ystävätkin ovat kuolleet.

Olen ihmetellyt, miten nuoren näköisiä, virkeitä ja aktiivisia monet Holocaust selviytyjät ovat vaikka ovat yli 80 vuotiaita. Moni käy jossain klubissa jossa pelataan shakkia tai muita pelejä ja on liikuntaa.
Yksi 85v. nainen joka oli ollut ghettossa ja oli ollut partisaani. Hän ollut hammaskirurgi Ukrainassa. Hän oli tullut Israeliin 14v. sitten. Nyt hän opettaa jiddishiä 4:lle ryhmälle. Sen puhuminen oli
kiellettyä Ukrainassa. Nyt hän asui kauniissa asunnossa tyttärensä ja tyttärenpoikansa kanssa.

En lakkaa ihastelemasta tätä luontoa. On niin paljon kukkia ja viherkasveja jotka ovat täällä isoja puita tai pensaita ja Suomessa pieniä huonekasveja. On paljon erilaisia kukkivia puita joita en ole koskaan ennen nähnyt. Yhdessä puussa on paksu runko ja siinä isot piikit. Samaan aikaan siinä on kauniit valkoiset kukat ja vihreät hedelmät jotka ovat kuin Avocadoja. Sain netistä selville, että se
on Kapokkipuu.

Kapokkipuu

Olen syönyt täällä paljon tuoreita hedelmiä. Ne maistuvat paremmilta kuin kotimaassa. Saimme puutarhastamme makeita mandariineja suoraan puusta. Yhdellä kotikäynnillä meille tarjottiin monenlaisia hedelmiä, mm. tuoreita viikunoita, joita en ollut ennemmin syönyt.

Tulin Eilan kanssa Rishonista junalla Akkoon. Vaihdoimme junaa Tel Avivissa. Matka kesti n. 2tuntia ja maksoi 53.50 Sek ( 11.20€) Yleisillä kulkuneuvoilla matkustaminen on täällä edullista. 

Olemme tehneet kotikäyntejä tulkkimme Davidin kanssa kävellen. On ollut liikuttavaa kuunnella 

monenlaista selviytymistarinaa. Jotkut ovat kertoneet miten tuhansia ihmisiä ghettosta tai kylästä tapettiin ja hän yksin selvisi hengissä. He olivat n. 10-14 vuotiaita. Yhden miehen luona oli hänen kaksi aikuista tytärtään kylässä. He sanoivat, että on hyvä, että hekin kuulevat näistä asioista. Isä ei ollut koskaan kertonut heille vaikka he olivat jotain kyselleet sodasta. 

Yksi mies kertoi, että hän oli tullut Pietarista Suomen kautta. Hänen oli ollut vaikea saada papereita mutta Suomalaiset olivat hankkineet kaikki valmiiksi. Hän oli tyytyväinen elämäänsä vaikka hän 

liikkui sisällä tukitelineen avulla ja ulkona pyörätuolilla. Hän toivoi saavansa kevyemmä pyörätuolin, jolla olisi helpompi liikkua. 

Tänne Akkon huoneistoon tuli kaksi Suomalaista vapaaehtoista ja 2 naista Moskovasta. Toinen heistä puhuu vähän Englantia. Nyt on ollut hyötyä iTranslate ohjelmasta johon voin kirjoittaa Suomeksi ja se kääntää tekstin ja puhuu sen Venäjäksi. He eivät tienneet mitään vapaaehtoisohjelmasta, mutta kiinnostiuvat kovasti. Hekin halusivat mennä muutamalle kotikäynnille venäjänkielisten Holocaust selviytyjän luo tulkkimme Davidin kanssa.

Eilen vietimme täällä erään Israelilaisen naisen, Siman, syntymäpäiviä. Abundant Hope-järjestön presinentti oli valmistanut juhla-aterian. Mukana oli Siman poika ja tytär, joka oli armeijassa. Palvelusaika siellä on 3-vuotta. Oli mielenkiintoista keskustella nuorten kokemuksista siellä.

Oli taas kansaivälinen tunnelma kun meitä oli viidestä eri maasta.

Elena, David (tulkki) Olga

kotikäynnillä osoitetta etsimässä

Viides viikko Israelissa

minä asuntomme ala-aulassa

Olemme olleet taas Rishon LeZionissa. On ollut mukavaa vaihtelua, kun meitä on nyt täällä asumassa 7 suomalaista kun johtajakin on Suomalainen. Meillä on on ollut hyvä yhteishenki.
Miehet ovat olleet tekemässä remontteja monien Holocaust selviytyjien asuntoihin. Minäkin olen ollut pari kertaa mukana siivoamassa ja maalaamassa. Meille on tarjottu kodeissa hyvän ateria tai kakkukahvit ym. Työt on saatu tehtyä hyvin ja nopeasti. Kaikki ovat kiitelleet kovasti ja ovat olleet tyytyväisiä.

Kari on tehnyt monta haastattelua videolle. Olemme olleet mukana yleisönä vaikka emme paljon venäjänkielisestä puheesta ymmärräkään. On ollut ihailtavaa nähdä, miten rohkeasti ja selvästi selviytyjät ovat kertoneet vaikeista kokemuksistaan. Haastatteluista tehdään jokaiselle oma Dvd ja annetaan heille muistoksi.

Kävimme perjantai aamuna  kaupungin keskustassa  isolla hedelmä/kasvistorilla. Siellä on monipuolinen tarjonta ja edullisemmat hinnat kuin kaupassa.
Teimme yhdessä sapattiaterian asunnollamme. Kutsuimme mukaan myös Petrin, Lenan kaksostensa kanssa. Oli mukava syödä ja viettää aikaa yhdessä.

Antti, Eila, Lena, Petri, Jouni

Lauantaina menimme käymään Suomalaisten perustamaan moshaviin, Jad Hashmonaan joka on vuoristossa lähellä Jerusalemia. Sinne on rakennettu paljon uusia hienoja rakennuksia. Kävimme siellä messiaanisen seurakunnan aamutilaisuudessa. Tulkkina oli Kaarlo Syvännön tyttären poika, Daniel joka puhui hepreaa ja englantia. Oli mukava tavata siellä myös vanhoja tuttuja. Kävimme myös ja ravintolassa syömässä ja tutustumassa Raamattukotiin.

minä ja Eila Jad Hashmonassa

Jouni, Antti ja Arja

Maanantaina täällä asunnolla järjestettiin konsertti Holocaust selviytyjille. Soittamassa oli viulisti Ruth Fazal. Hän soitti herkästi ja kauniisti, myös jokaiselle erikseen heidän edessään.

Se oli hyvin kansainvälinen tilaisuus. Mukana oli omaa henkilökuntaa, vieraita, vapaaehtoisia, Amerikkalaisia, Hollantilainen ja 10 Suomalaista. Konsertin jälkeen oli tarjoilua ja mukavaa yhdessäoloa. Oli kyllä oikein kielten sekamelska kun ihmiset puhuivat venäjää, hepreaa, englantia ja suomea, onneksi oli tulkkeja mukana.
Olemme vieneet monille Holocaust selviytyjille syntymäpäiväkukkia ja olemme käyneet tapaamassa toisia ja vieneet lahjapusseja. He ovat  kiitelleet Suomalaisia lahjoittajia ja tietävät, että Suomessa on paljon Israelin ystäviä.

Susan, David (tulkki) Ruth