Kuudes viikko Israelissa

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja paljon uutta on ehtinyt tapahtua. Olemme saaneet tietää, miten monenlaiset maat ja järjestöt tekevät täällä vapaaehtoistyötä Holocaust selviytyjien hyväksi.
Yhtenä päivänä yksi Etelä-Korealainen nuoripari tuli Jerusalemista tuomaan keräämiään varoja selviytyjien ruokakuponkeja varten.

Olen ollut mukana videohaastatteluissa, ottanut selviytyjistä valokuvia koska heistä tehtyä rekisteriä yritetään saada ajan tasalle. Ihmiset eri maista voivat sitten "adoptoida" jonkun selviytyjän ja lähettää syntymäpäiväkortteja tai pieniä lahjoja, koska monet ovat menettäneet kaikki omaisensa toisen
maailmansodan aikana ja monien ystävätkin ovat kuolleet.

Olen ihmetellyt, miten nuoren näköisiä, virkeitä ja aktiivisia monet Holocaust selviytyjät ovat vaikka ovat yli 80 vuotiaita. Moni käy jossain klubissa jossa pelataan shakkia tai muita pelejä ja on liikuntaa.
Yksi 85v. nainen joka oli ollut ghettossa ja oli ollut partisaani. Hän ollut hammaskirurgi Ukrainassa. Hän oli tullut Israeliin 14v. sitten. Nyt hän opettaa jiddishiä 4:lle ryhmälle. Sen puhuminen oli
kiellettyä Ukrainassa. Nyt hän asui kauniissa asunnossa tyttärensä ja tyttärenpoikansa kanssa.

En lakkaa ihastelemasta tätä luontoa. On niin paljon kukkia ja viherkasveja jotka ovat täällä isoja puita tai pensaita ja Suomessa pieniä huonekasveja. On paljon erilaisia kukkivia puita joita en ole koskaan ennen nähnyt. Yhdessä puussa on paksu runko ja siinä isot piikit. Samaan aikaan siinä on kauniit valkoiset kukat ja vihreät hedelmät jotka ovat kuin Avocadoja. Sain netistä selville, että se
on Kapokkipuu.

Kapokkipuu

Olen syönyt täällä paljon tuoreita hedelmiä. Ne maistuvat paremmilta kuin kotimaassa. Saimme puutarhastamme makeita mandariineja suoraan puusta. Yhdellä kotikäynnillä meille tarjottiin monenlaisia hedelmiä, mm. tuoreita viikunoita, joita en ollut ennemmin syönyt.

Tulin Eilan kanssa Rishonista junalla Akkoon. Vaihdoimme junaa Tel Avivissa. Matka kesti n. 2tuntia ja maksoi 53.50 Sek ( 11.20€) Yleisillä kulkuneuvoilla matkustaminen on täällä edullista. 

Olemme tehneet kotikäyntejä tulkkimme Davidin kanssa kävellen. On ollut liikuttavaa kuunnella 

monenlaista selviytymistarinaa. Jotkut ovat kertoneet miten tuhansia ihmisiä ghettosta tai kylästä tapettiin ja hän yksin selvisi hengissä. He olivat n. 10-14 vuotiaita. Yhden miehen luona oli hänen kaksi aikuista tytärtään kylässä. He sanoivat, että on hyvä, että hekin kuulevat näistä asioista. Isä ei ollut koskaan kertonut heille vaikka he olivat jotain kyselleet sodasta. 

Yksi mies kertoi, että hän oli tullut Pietarista Suomen kautta. Hänen oli ollut vaikea saada papereita mutta Suomalaiset olivat hankkineet kaikki valmiiksi. Hän oli tyytyväinen elämäänsä vaikka hän 

liikkui sisällä tukitelineen avulla ja ulkona pyörätuolilla. Hän toivoi saavansa kevyemmä pyörätuolin, jolla olisi helpompi liikkua. 

Tänne Akkon huoneistoon tuli kaksi Suomalaista vapaaehtoista ja 2 naista Moskovasta. Toinen heistä puhuu vähän Englantia. Nyt on ollut hyötyä iTranslate ohjelmasta johon voin kirjoittaa Suomeksi ja se kääntää tekstin ja puhuu sen Venäjäksi. He eivät tienneet mitään vapaaehtoisohjelmasta, mutta kiinnostiuvat kovasti. Hekin halusivat mennä muutamalle kotikäynnille venäjänkielisten Holocaust selviytyjän luo tulkkimme Davidin kanssa.

Eilen vietimme täällä erään Israelilaisen naisen, Siman, syntymäpäiviä. Abundant Hope-järjestön presinentti oli valmistanut juhla-aterian. Mukana oli Siman poika ja tytär, joka oli armeijassa. Palvelusaika siellä on 3-vuotta. Oli mielenkiintoista keskustella nuorten kokemuksista siellä.

Oli taas kansaivälinen tunnelma kun meitä oli viidestä eri maasta.

Elena, David (tulkki) Olga

kotikäynnillä osoitetta etsimässä