Seitsemäs viikko Israelissa

Beit Shalom

Olen viihtynyt hyvin Akkossa. On ollut mukava tutustua uusiin  Suomalaisiin vapaaehtoisiin, Railaan ja Riittaan. He ovat menneet kotikäynneille Davidin kanssa. Susan vei Eilan ja minut autolla jonain päivänä viemään ruokapusseja Holocaust selviytyjille. Meidät lähetettiin myös Saksaa puhuvien luo kahdestaan. Menimme kävellen vierailuille. Olimme tyytyväisiä kun osasimme joka paikkaan. Täällä talojen numerot on usein erilaisessa järjestyksessä kuin Suomessa, eikä koskaa tiedä, monennessako kerroksessa määrätty asunto on. Nimet postilokeroissa ja ovissa on Hebreaksi. Useimmissa ulko-ovissa on ovisummeri ja nimet siinä ja ovissa Hepreaksi mutta usein puuttuu ovinumero. Usein tuntuu kuin olisimme salapoliiseja kun yritämme löytää oikeaan osoitteeseen. 

Meidän heikosta saksankielestäkin on ollut hyötyä koska useimmat selviytyjät puhuvat jiddishiä, jossa on paljon saksankielisiä sanoja. 

Olemme todenneet, että täällä tarvittaisiin englantia ja saksaa tai englantia ja venäjää puhuvia tulkkeja. 

Olemme tehneet raportit ja ottaneet kuvat niistä selviytyjistä joiden tietoja ei ole rekisterissä ennestään.

Eila, Raila ja Riitta

Brecht Hollannista on ollut täällä Abundant Hope International-organisaatiolla useita jaksoja. Hän tekee yksin kotikäyntejä. Kysyin häneltä, missä hän on oppinut jiddishiä. Kysyin häneltä, missä hän on oppinut jiddishiä. Hän sanoi vaan näyttelevänsä, että osaa sitä. Hän on opiskellut saksaa ja oppinut muutamia jiddishin kielisiä sanoja. Hän sanoi ymmärtävänsä paljon selviytyjien puheesta. He ovat iloisia kun saavat kertoa elämästään hänelle.

Brecht

minä laittamassa osoitetarroja kirjekuoriin joissa lähetetään syntymäpäivä onnittelujortit selviytyjille

Tulin takaisin Rishon LeZioniin Eilan, Railan ja Riitan kanssa. Vaihdoimme junaa Lod:ssa. Matka sujui mukavasti nykyaikaisessa, siistissä Intercity junassa jossa on myös internet yhteys.

Minulla oli mukana iso matkalaukku mutta joku nuori mies nosti sen junaan ja ulos. 

Petri ja Kari olivat meitä vastassa autoilla.

Olemme saaneet olla mukana monilla kotikäynneillä kun Kari on kuvannut videohaastatteluja holcaust selviytyjistä. Heille on annettu muutamia kysymyksiä ensin paperilapulla.  Olen ihmetellyt, miten rohkeasti ja selvästi he ovat kertoneet elämäntarinansa. He ovat puhuneet kuin olisimme ymmärtäneet. On ollut koskettavaa kuunnella, vaikka emme ole monta sanaa ymmärtäneet mutta ilmeistä ja eleistä ymmärtää jotain. Petri on tulkannut tärkeimmät asiat. Olemme vieneet monille syntymäpäiväkukat, vieniä lahjoja ja vierailleet Holocaust selviytyjien luona vaan keskustelemassa heidän kanssaan. Monet selviytyjät sanovat, että he eivät tarvitse muuta kuin seuraa ja pyytävät tulemaan uudestaan.

Tepi, Eila, Petri

Kaupunkinäkymä kerrostalon ikkunasta

Rishon LeZionin kaupunki ja on tullut tutuksi kun olemme menneet Petrin kyydissä kotikäynneille. Liikenne on usein ruuhkaista, välillä vaarallistakin. Parkkipaikkaa on vaikea löytää kaupungissa.  

Olemme myös kävelleet paljonvapaa-aikana. Minulla on onneksi hyvät sandaalit niin jalat ovat kestäneet. On ollut niin ihanat säät että ei ole takkiakaan tarvinnut kuin joskus harvoin illalla.

"Anopin istuin" kaktuksia

Tepi ja Kari lähtivät Suomeen. Hekin suunnittelevat tulevansa takaisin Israeliin niinkuin me muutkin.

Hollantilainen pariskunta tuli vielä yhdeksi yöksi Bernstein kadun asuntoon ennen kuin lähtivät viikon lomalle ja sitten takaisin Hollantiin. He ovat tehneet jo pitkään täällä vapaaehtoistyötä osan vuodesta Nytkin he suunnittelevat palaavansa takaisin keväällä. Albert ihmetteli, miten Suomalaisia vapaaehtoisia on niin paljon Israelissa eri järjestöjen palveluksessa. Kun taas Ruotsalaisia ja Norjalaisia näkee harvoin. 

Albert ja Brecht

Vapaaehtoisten asunnossa oli välillä syksyn mittaan niin paljon väkeä, että joku joutui nukkumaan Petrin toimistossakin. Nyt meitä jäi vaan neljä. Meillä on ollut aikaa pestä pyykkiä. Onneksi ne kuivuivat nopeasti naruilla parvekkeella. Saimme taas petit valmiiksi seuraaville vieraille.

Saimme tehtyä valmiiksi myös lahjapusseja joita viedään myöhemmin holocaust selviytyjille.

Lähdimme parille kotikäynnille. Iltapäivällä olimme Fishelin ja Doran luona. Olimme jo hyvän aikaa keskustelleet ja nauttineet pöydän antimista. Suunnittelimme jo poislähtöä, kun tuli kova ukonilma ja rankkasade. Harvoin olen kokenut sellaista. Välillä tuli sähkökatkoskin. Katsoimme ikkunasta, miten vesimassat vyöryivät pitkin katuja kun viemärit eivät vetäneet. Petri sanoi, että paluuliikenteessä voi olla ongelmia koska saattaa olla, että liikennevalot eivät toimi vedenpaljouden takia. Ei meillä ollut edes sateenvarjoja, joten meillä tuli pitkä vierailu. Pariskunnan äidinkieli on venäjä. Meillä silti riitti keskusteltavaa ja oli hauskaa kun kaikki koettivat käyttää muistamiaan saksan sanoja yrittivät parhaansa, että ymmärtäisimme toisiamme.

Kuudes viikko Israelissa

Taas on yksi viikko vierähtänyt ja paljon uutta on ehtinyt tapahtua. Olemme saaneet tietää, miten monenlaiset maat ja järjestöt tekevät täällä vapaaehtoistyötä Holocaust selviytyjien hyväksi.
Yhtenä päivänä yksi Etelä-Korealainen nuoripari tuli Jerusalemista tuomaan keräämiään varoja selviytyjien ruokakuponkeja varten.

Olen ollut mukana videohaastatteluissa, ottanut selviytyjistä valokuvia koska heistä tehtyä rekisteriä yritetään saada ajan tasalle. Ihmiset eri maista voivat sitten "adoptoida" jonkun selviytyjän ja lähettää syntymäpäiväkortteja tai pieniä lahjoja, koska monet ovat menettäneet kaikki omaisensa toisen
maailmansodan aikana ja monien ystävätkin ovat kuolleet.

Olen ihmetellyt, miten nuoren näköisiä, virkeitä ja aktiivisia monet Holocaust selviytyjät ovat vaikka ovat yli 80 vuotiaita. Moni käy jossain klubissa jossa pelataan shakkia tai muita pelejä ja on liikuntaa.
Yksi 85v. nainen joka oli ollut ghettossa ja oli ollut partisaani. Hän ollut hammaskirurgi Ukrainassa. Hän oli tullut Israeliin 14v. sitten. Nyt hän opettaa jiddishiä 4:lle ryhmälle. Sen puhuminen oli
kiellettyä Ukrainassa. Nyt hän asui kauniissa asunnossa tyttärensä ja tyttärenpoikansa kanssa.

En lakkaa ihastelemasta tätä luontoa. On niin paljon kukkia ja viherkasveja jotka ovat täällä isoja puita tai pensaita ja Suomessa pieniä huonekasveja. On paljon erilaisia kukkivia puita joita en ole koskaan ennen nähnyt. Yhdessä puussa on paksu runko ja siinä isot piikit. Samaan aikaan siinä on kauniit valkoiset kukat ja vihreät hedelmät jotka ovat kuin Avocadoja. Sain netistä selville, että se
on Kapokkipuu.

Kapokkipuu

Olen syönyt täällä paljon tuoreita hedelmiä. Ne maistuvat paremmilta kuin kotimaassa. Saimme puutarhastamme makeita mandariineja suoraan puusta. Yhdellä kotikäynnillä meille tarjottiin monenlaisia hedelmiä, mm. tuoreita viikunoita, joita en ollut ennemmin syönyt.

Tulin Eilan kanssa Rishonista junalla Akkoon. Vaihdoimme junaa Tel Avivissa. Matka kesti n. 2tuntia ja maksoi 53.50 Sek ( 11.20€) Yleisillä kulkuneuvoilla matkustaminen on täällä edullista. 

Olemme tehneet kotikäyntejä tulkkimme Davidin kanssa kävellen. On ollut liikuttavaa kuunnella 

monenlaista selviytymistarinaa. Jotkut ovat kertoneet miten tuhansia ihmisiä ghettosta tai kylästä tapettiin ja hän yksin selvisi hengissä. He olivat n. 10-14 vuotiaita. Yhden miehen luona oli hänen kaksi aikuista tytärtään kylässä. He sanoivat, että on hyvä, että hekin kuulevat näistä asioista. Isä ei ollut koskaan kertonut heille vaikka he olivat jotain kyselleet sodasta. 

Yksi mies kertoi, että hän oli tullut Pietarista Suomen kautta. Hänen oli ollut vaikea saada papereita mutta Suomalaiset olivat hankkineet kaikki valmiiksi. Hän oli tyytyväinen elämäänsä vaikka hän 

liikkui sisällä tukitelineen avulla ja ulkona pyörätuolilla. Hän toivoi saavansa kevyemmä pyörätuolin, jolla olisi helpompi liikkua. 

Tänne Akkon huoneistoon tuli kaksi Suomalaista vapaaehtoista ja 2 naista Moskovasta. Toinen heistä puhuu vähän Englantia. Nyt on ollut hyötyä iTranslate ohjelmasta johon voin kirjoittaa Suomeksi ja se kääntää tekstin ja puhuu sen Venäjäksi. He eivät tienneet mitään vapaaehtoisohjelmasta, mutta kiinnostiuvat kovasti. Hekin halusivat mennä muutamalle kotikäynnille venäjänkielisten Holocaust selviytyjän luo tulkkimme Davidin kanssa.

Eilen vietimme täällä erään Israelilaisen naisen, Siman, syntymäpäiviä. Abundant Hope-järjestön presinentti oli valmistanut juhla-aterian. Mukana oli Siman poika ja tytär, joka oli armeijassa. Palvelusaika siellä on 3-vuotta. Oli mielenkiintoista keskustella nuorten kokemuksista siellä.

Oli taas kansaivälinen tunnelma kun meitä oli viidestä eri maasta.

Elena, David (tulkki) Olga

kotikäynnillä osoitetta etsimässä

Viides viikko Israelissa

minä asuntomme ala-aulassa

Olemme olleet taas Rishon LeZionissa. On ollut mukavaa vaihtelua, kun meitä on nyt täällä asumassa 7 suomalaista kun johtajakin on Suomalainen. Meillä on on ollut hyvä yhteishenki.
Miehet ovat olleet tekemässä remontteja monien Holocaust selviytyjien asuntoihin. Minäkin olen ollut pari kertaa mukana siivoamassa ja maalaamassa. Meille on tarjottu kodeissa hyvän ateria tai kakkukahvit ym. Työt on saatu tehtyä hyvin ja nopeasti. Kaikki ovat kiitelleet kovasti ja ovat olleet tyytyväisiä.

Kari on tehnyt monta haastattelua videolle. Olemme olleet mukana yleisönä vaikka emme paljon venäjänkielisestä puheesta ymmärräkään. On ollut ihailtavaa nähdä, miten rohkeasti ja selvästi selviytyjät ovat kertoneet vaikeista kokemuksistaan. Haastatteluista tehdään jokaiselle oma Dvd ja annetaan heille muistoksi.

Kävimme perjantai aamuna  kaupungin keskustassa  isolla hedelmä/kasvistorilla. Siellä on monipuolinen tarjonta ja edullisemmat hinnat kuin kaupassa.
Teimme yhdessä sapattiaterian asunnollamme. Kutsuimme mukaan myös Petrin, Lenan kaksostensa kanssa. Oli mukava syödä ja viettää aikaa yhdessä.

Antti, Eila, Lena, Petri, Jouni

Lauantaina menimme käymään Suomalaisten perustamaan moshaviin, Jad Hashmonaan joka on vuoristossa lähellä Jerusalemia. Sinne on rakennettu paljon uusia hienoja rakennuksia. Kävimme siellä messiaanisen seurakunnan aamutilaisuudessa. Tulkkina oli Kaarlo Syvännön tyttären poika, Daniel joka puhui hepreaa ja englantia. Oli mukava tavata siellä myös vanhoja tuttuja. Kävimme myös ja ravintolassa syömässä ja tutustumassa Raamattukotiin.

minä ja Eila Jad Hashmonassa

Jouni, Antti ja Arja

Maanantaina täällä asunnolla järjestettiin konsertti Holocaust selviytyjille. Soittamassa oli viulisti Ruth Fazal. Hän soitti herkästi ja kauniisti, myös jokaiselle erikseen heidän edessään.

Se oli hyvin kansainvälinen tilaisuus. Mukana oli omaa henkilökuntaa, vieraita, vapaaehtoisia, Amerikkalaisia, Hollantilainen ja 10 Suomalaista. Konsertin jälkeen oli tarjoilua ja mukavaa yhdessäoloa. Oli kyllä oikein kielten sekamelska kun ihmiset puhuivat venäjää, hepreaa, englantia ja suomea, onneksi oli tulkkeja mukana.
Olemme vieneet monille Holocaust selviytyjille syntymäpäiväkukkia ja olemme käyneet tapaamassa toisia ja vieneet lahjapusseja. He ovat  kiitelleet Suomalaisia lahjoittajia ja tietävät, että Suomessa on paljon Israelin ystäviä.

Susan, David (tulkki) Ruth