Jerusalem - Vanha kaupunki

Jerusalemin vanhakaupunki on 0,9 neliökilometrin kokoinen muurilla erotettu kaupunginosa Jerusalemin itäosassa. Siellä on useita uskonnollisesti merkittäviä kohteita. Temppelivuori ja Itkumuuri ovat pyhiä juutalaisille, Pyhän haudan kirkko kristityille, Kalliomoskeija ja Al-Aqsa muslimeille.

Lähdin muutaman kerran vapaapäivänä kävelemään Vanhalle kaupungille. Oli mukava viettää lämmintä, aurinkoista päivää ulkona. Menin joskus sisään Damaskus portilta ja eksyin loputtomalta tuntuville, sokkeloisille arabialueen basaarikaduille. Toisella kerralla menin uudesta portista sisään ja sieltä Via Dolorosalle ja sieltä jonkun ryhmän perässä kattotasanteelle, jossa oli vanha kirkko. En meinannut osata sieltäkään yksin takaisin, koska siellä oli myös ovia yksityiskoteihin. Vanhakaupunki on niin kuin labyrintti. Kartta kannataa olla mukana, jos ei halua olla siellä koko päivää. Kannattaa mennä Jaffa portista sisään, jos ei halua mennä toreille.  Siellä on erilaisia ravintoloita ja ruokakojuja jossa voi syödä ja lepuuttaa jalkojaan. Minua varoitettiin menemästä arabikortteliin Kalliomoskeijan lähelle, koska siellä voi saada kiviä niskaansa.

Jerusalemin muurin portit:

Jaffaportti lännessä, linnakkeen ja "Daavidin tornin" luona.

Uusi portti

Damaskoksen portti

Herodeksen portti pohjoismuurissa

Stefanuksen portti ( jota nimitetään myös Leijonaportiksi ja Lammasportiksi)

Kultainen portti itämuurissa (kiinni)

Leijonaportti, avoinna liikenteelle
Siionin portti, Siionin vuorta kohti

Vanhankaupungin osat:

Kristillinen kaupunginosa, sisäänkäynti Jaffaportista, luoteessa

Armenialainen kaupunginosa, sisäänkäynti Siionin portista, lounaassa.

Juutalainen kaupunginosa, sisäänkäynti Lantaportista, kaakossa.

Islamilainen kaupunginosa, sisäänkäynti Damaskoksen, Herodeksen tai Stefanuksen portista, koillisessa.

Kävin myös Länsimuurilla, eli Itkumuurilla. 
Sinne mennessä portaissa ortodoksijuutalainen kauppasi värikkäitä "rukous"-nauhoja. En ostanut, mutta hän kysyi, mistä maasta olen. Kun sanoin olevani Suomesta, hän hymyili ja sanoi murtaen "Mika Häkkinen".

Itkumuurille sisään mentäessä laukut läpivalaistiin.

Oli koskettavaa nähdä, miten kaikenikäiset viettävät siellä aikaa, käyvät koskettamassa muuria, rukoilevat ja laittavat paperilapuilla rukouspyyntöjään muurin rakoihin.

Jerusalemin kaupunki etenee suunnitelmissaan rakentaa kaksisuuntainen kaapelihissijärjestelmä kuljettamaan vierailijoita Länsimuurille ja sieltä pois. Toinen linja kulkee Lantaportilta Länsimuurin läheltä Öljyvuorelle itään ja toinen Lantaportilta Khan Teatterille Hinnomin harjanteelle lännessä.

Systeemi voi kuljettaa 6000 matkustajaa tunnissa. Kumpikin 1,6 kilometrin reitti kestää noin neljä minuuttia. Kaapelihissien kerrotaan helpottavan sekä kasvavien turistimassojen että alueen asukkaiden elämää. Kaapelihissijärjestelmä yhdistetään myöhemmin rakennettaviin kaupunkijunareitin laajennuksiin, " Kaapelihissi on paitsi kuljetusjärjestely, myös ainutlaatuinen ja kekseliäs turistihoukutus henkeäsalpaavine näkymineen" sanoo Jerusalemin pormestari.

Jerusalemissa ei vietetä joulua, mutta tuntui mukavalta, kun siellä oli englantilainen ryhmä laulamassa perinteisiä joululauluja. 

Jerusalem City Center

Jerusalem hepreaksi יְרוּשָׁלַיִם Jerušalajim, arab. القُدس‎, al-Quds,kreik. Ιεροσόλυμα) on kaupunki Lähi-idässä Israelissa. Kaupunki on Israelin pääkaupunki. Se on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin (Koraanissa ei tosin mainita Jerusalemia kertaakaan), pyhä kaupunki, ja se on rakennettu Juudean vuoren kiviselle perustalle.

Kaupungin rakennukset ja muurit ovat vuosisatojen ajan olleet vuoresta louhittua kiveä. Jerusalemissa on kiviä kaikissa vivahteissa, on kivisiä julkisivuja, kivitorneja ja -muureja, kiviterasseja rinneviljelmien ympärillä.

(Wikipedia)

Olin myös viime vuonna vapaaehtoistyössä Israelissa ja kävin pari kertaa Jerusalemissa. Olen käynyt siellä aikaisemminkin, mutta olen nähnyt vaan pikaisesti muutamia paikkoja keskustassa ja Vanhan kaupungin. 

Olinkin sanonut ystäville: Ensi vuonna Jerusalemissa, kuten Juutalaiset kautta vuosisatojen ovat sanoneet diasporassa:

Le shana haba be Jerushalajim
Olen iloinen, että se toteutui.

Nyt minulla oli paljon vapaa-aikaa ja ehdin tutustumaan kaupunkiin paremmin. Kävin Keilan ja Katin kanssa kävelemässä kaupungilla ja jossain kahvilassa. Olimme kuitenkin eri työvuoroissa,  joten emme päässeet usein yhdessä. 
Sain heiltä hyviä neuvoja, missä kannattaisi käydä. Kävelin paljon kaupungilla ja eksyin monta kertaa, koska olen huono lukemaan karttaa.  Onneksi voi aina kysyä ja englannilla pärjäsi hyvin ja ihmiset olivat ystävällisiä.

Jaffa katu, Ben Jehuda kävelykatu, King George, Hillel katu tulivat hyvin tutuiksi. Siellä on paljon vaatekauppoja, pikaruokapaikkoja, kahviloita ym. Kävin myös tutustumassa Mamilla ostoskeskukseen, joka on Vanhankaupungin kupeessa. Minua ei kiinnosta shoppailu, eikä matkalaukkuihin olisi mahtunutkaan paljon lisää tavaraa. Oli kuitenkin mielenkiintoista käydä katsomassa kaupungin elämää. Siellä kuulee niin monenlaista kieltä, joskus Suomen kieltäkin. Joskus ihmiset kyselivät kiinnostuneena, mistä päin olen tullut ja mitä teen täällä. Usein minua luultiin venäläiseksi. Ei ole väliä, minkälaiset vaatteet päälleen laittaa. Siellä näkee niin monenlaista asua. Yleensä ihmiset eivät siellä hienostele. Keskustassa on myös kerjäläisiä. 
Kesäkuisen (2014) Jerusaem päivän aikoihin julkaistu tutkimus osoitti, että Jerusalem on köyhin, suurin ja ahtain Israelin suurkaupungeista, mutta sen asukkaat ovat tyytyväisiä elämäänsä.Kaupungissa on 815 300 asukasta, noin 10% koko maan väkiluvusta.

Kävin usein Hillel Streetillä Aroma kahvilassa syömässä tai kahvilla. Siellä on ilmainen WiFi. 

Yleensä kaupungilla on turvallista kulkea, vaikka ollaan koko ajan varuillaan terrori-iskujen varalta.

Kuolleella merellä 7.12.2014

Oli kaunis aurinkoinen sunnuntaiaamupäivä. Lämpötila oli +20c. Kati ja Juha halusivat lähteä viettämään päivää Kuolleelle merelle ja pyysivät minut mukaan. Matka jo sinänsä oli elämys, koska tie laskee koko ajan. Kuollut meri on 429m merenpinnan alapuolella ja on maailman alin kohta. Matkan varrella sai ihailla jylhiä vuorijonoja. Jossain näkyy vaatimattomia beduiiniasutuksia, vuohia ja aaseja. Ihmettelen, miten joku pystyy asumaan siellä autiomaassa. Välillä oli pieni kauppakeskus ja siellä joku kameli. Meren lähellä on myös joku kibbutsi, kasvihuoneita ja iso taatelipalmuistutus.
Matka Kuolleelle merelle kesti Jerusalemista tunnin.
Olen käynyt siellä ennenkin. Meren pinta on laskenut entisestä.

Vietimme aikaa rannalla ja voitelin  Katin kanssa itseni mudalla ja kävimme uimassa lämpimässä vedessä. Ilman lämpötila oli +26c klo 14. Ilmassa on usvaa, niin että aurinko ei polta. Kuolleen meren vastapäisiä vuoriakaan ei tahdo erottaa.


Kävimme vielä lopuksi sisällä mineraalialtaassa. Vesi tuntui alkuun kuumalta, ennenkuin siihen tottui.

Suihkun jälkeen lähdimme ajamaan kotiin. Oli mukava päivä ja rentoutunut olo jälkeenpäin.

ICEJ Jerusalem

ICEJ:n päämaja Jerusalemissa.

Ketolan Kati oli kutsunut minut vapaaehtoistyöhön kaverikseen avustamaan Lottea.
Olimme olleet puhelinyhteydessä, mutta tapasimme toisemme ensimmäisen kerran kun Kati tuli Suomesta Jerusalemiin marraskuun lopulla. Oli mukava keskustella suomeksi työasioista ja kaikesta muustakin. Hetken kuluttua tuntui, kuin olisimme tunteneet toisemme jo pidemmän aikaa.

Kati esitteli minulle kaupunginosaa, jossa oli ICEJ (International Christian Embassy Jerusalem).
Katin mies, Juha Ketola, on sen "Kansainvälinen johtaja."  Menimme sinne pieneen tilaisuuteen ja lounaalle. Myös heidän vävynsä, Jani, on työssä siellä. Tapasimme myös hänen perheensä ja Juhan, sekä muita työntekijöitä eri maista siellä.

Kati ja Juha Ketola

http://int.icej.org/

Jerusalem marraskuu

Toisena päivänä menin kävellen Keilan kanssa Shuk torille ostamaan Lotelle kasviksia ja vuohenjuustoa. Tori on valtava, katettu ulkoilmatori, jossa on paljon erilaisia, tuoreita kasviksia, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä, juustoja, kaloja  ja monenlaista muuta tavaraa. Siellä on myöskin monenlaisia pieniä ruokapaikkoja. Tori on suosittu ja kuhisee väkeä, varsinkin sapatin aattona.

Se on Mahane Jehuda ratikkapysäkin vieressä. 

Torin lähellä. Agrippas kadulla on leipomo josta saa organista leipää. Loten leipä ostetaan sieltä. 

Kävimme joskus Lean kanssa läheisessä Kiryat HaYovelin kaupunginosassa pienessä leipomossa. Ostimme sieltä siemenleipää ja joimme kahvit. Oli hyvä, kun Lea oli alkuun tulkkina, niin tiesin, mitä ostan. Oli hankalaa, kun tekstit oli useimmiten hepreaksi. Kuvasta voi tietenkin päätellä, mitä tuotepakkaus sisältää. Tykkäsin siitä, että lähellä on paljon erilaisia pikkukauppoja ja pari vähän isompaa supermarkettia. Kauppakeskuksessa on myös pieniä ruokapaikkoja, joista saa falafelia ja shwarmaa ym. pientä syötävää, jota voi ottaa mukaan tai syödä sisällä tai terassilla. 

Söimme Lean kanssa monipuolisen aamupalan, jossa oli jugurttia, tummaa granolaa, hummusta, leipää, halvaa. salaattia, hedelmiä ym. ja hyvää Israelilaista pikakahvia.

Hedelmät ja kasvikset maistuivat paljon paremmilta tuoreina. Granaattiomenatkin olivat valtavan isoja ja mehukkaita.

Jerusalem 16.11.2014 - 15.1.2015

Jaffa Center asema

Kirjoitan itselleni päiväkirjaa hyvästä ja mielenkiintoisesta ajasta, jonka sain viettää Jerusalemissa.
Näin, koin ja opin kahdessa kuukaudessa paljon uutta. Annan tämän muidenkin luettavaksi, jos kiinnostaa. Olen kiitollinen Lealle, joka otti minut luokseen asumaan. Hän neuvoi minulle, miten Jerusalemissa matkustetaan yleisillä kulkuneuvoilla, millä busseilla pääsee keskustaan ym. jouduin kuitenkin ottamaan monesta asiasta itse selvää. Toivon, että niille, jotka haluavat myös lähteä Jerusalemiin, tämä päiväkirja antaisi sellaista tietoa, että moni asia olisi helpompaa.

Ensimmäisenä aamuna menin bussilla Kiryat Menachemista Mount Herzliin. Siellä piti vaan kääntyä ympäri toiselle puolelle laituria, josta lähti Light Rail raitiovaunu keskustaan. Bussissa sirullinen muovikortti työnnettiin koneen yläosaan, ratikassa sitä vilautettiin koneen kyljessä. Molempiin käy sama kortti. Yksi lippu on voimassa puolitoista tuntia lähtöleimauksesta. Korttiin saa ladatuksi lisää matkoja bussin kuljettajalta tai lipputoimistossa, jos haluaa käyttää pankkikorttia. Yksi toimisto on ainakin Ha Davidka ratikkapysäkin vieressä. Liput maksaa 55.20 NIS(sekeliä) 10kpl (=n.12.5€)

Olin sopinut Keilan kanssa, että tapaisimme Jaffa Center asemalla. Minulla oli vaikeus löytää asemaa. koska ajattelin, että se on joku iso keskus. Lopuksi huomasin kyltin asemalla ja tajusin, että se on aseman nimi. Samassa Keila jo huusikin minun nimeäni. Hän tunnisti minut lähettämästäni kuvasta. Alkoi sataa ja menimme pieneen ravintolakojuun. Keila ehdotti, että otettaisiin Kube keitto. Se oli minulle uusi ruoka, jossa oli mannaryynipallojen sisällä jauhelihatäyte. Ne pallot oli mausteisessa liemessä. Oli hyvä, uusi makuelämys. Voit katsoa kuvia niistä ja muista Israelilaisista ruuista alla olevasta linkistä.
Istuimme syömässä ulkona katoksen alla ja juttelimme. Keila kertoi minulle Lotesta ja työstä siellä, omasta elämästään ja elämästä Jerusalemissa. Hän on välitön, vilkas, puhelias ja iloinen Brasilialainen. Oli mukava tutustua häneen.
Menimme yhdessä tutustumaan Lotteen ja Keila neuvoi minulle mitä työtehtäviini kuului Loten avustamisessa. Hän antoi myös puhelinnumeronsa, johon voisin tarvittaessa soittaa. Siellä oli myös vihko, jossa oli erilaisia ohjeita työntekijöille.
Yksi bussi, joka menee suoraan Kiryat Menahemiin, kulkee läheltä Loten asuntoa. Illalla etsin oikeaa bussipysäkkiä, koska bussin paluureitti menee eri katua kuin tuloreitti.

Huomasin, että Jerusalemissa rakennetaan paljon joka puolella. Tämä rakennustyömaa on Lean asunnon läheltä. Kävin yhtenä päivänä Lean kanssa lähellä olevalla korkealla kukkulalla. Siinä on ollut kauan sitten iso viinitarha. Siellä on tehty kaivauksia ja on löytynyt vanhat viinikuurnat ja viinisäiliöt. Siellä oli koululaisia opettajineen opiskelemassa historiaa ja kukkulan laella opettaja opetti havainnollisesti ryhmälle ilmansuuntia. Lea puhuu hepreaa ja tulkkasi minulle. Katsoin kukkulan laelta ympäri kaupunkia ja laskin yhteensä 17 nostokurkea. Sieltä on hienot näköalat kaupunkiin ja Juudean vuorille.
Lea sanoi, että kun hän on tullut tänne, vuorilla on kasvanut vain piikkipensaita. Kaikki puut on istutettu sinne. Israelissa vietetään puiden uutta vuotta Tu BiShvat. Silloin on vapaapäivä ja istutetaan puita. Niitä on istutettu muulloinkin ja monet ulkomaalaisetkin ovat tulleet istuttamaan niitä.

 

Bougainville

Paljon hedelmäpuita, oliivipuita, pensaita ja kukkia on myös istutettu pihoihin ja katujen varsille. Talvellakin saa ihailla monenlaista kukkaloistoa.
Kaduille on tippunut kuivaneita oliiveja ja manteleita. Saa katsoa ettei liukastu jos ne lähtee pyörimään jalan alla.

Talojen katoilla on aurinkokennot joilla lämmitetään säiliössä oleva lämmin käyttövesi. Vesi lämmitetään sähköllä, joka laitetaan hetkeksi päälle tarvittaessa, jos on kylmempi, eikä aurinko paista.

Rosmariini

Marraskuun sää oli vaihteleva. Enimmäkseen oli aurinkoista ja aika lämmintä. Jonain viikkona satoi niin rankasti, että kadut lainehtivat ja kengät kastuivat hetkessä läpimäriksi. Maa kaipasi kyllä sadetta ja se otettiin ilolla vastaan.

http://misti.mit.edu/sites/default/files/documents/Israeli%20Food%20presentation%20new.pd

Vapaaehtoistyössä Jerusalemissa.

Tämän matkakertomuksen teko on viivästynyt, koska minun asunnollani, Jerusalemissa ei ollut internet yhteyttä. Kävin netissä vaan pikaisesti hoitamassa tärkeimmät asiat ja yhteydenpidon läheisessa Community Centerissä.

Asuin suomalaisen, Lea luona Kiryat Menahemissa. Hän on ollut työssä ja asunut Jerusalemissa yli 40-vuotta. Lean asunto on korkealla kukkulalla kolmannessa kerroksessa. Olohuoneessa on isot ikkunat ja upeat näköalat Jerusalemin kaupunkiin. Lähin kaupunginosa joka siitä näkyi on Kiryat Yovel. 

Ihailimme  usein kirkkaan sinistä taivasta ja kaupungin vaihtelevia näkymiä riippuen siitä, mistä päin aurinko paistoi. Joskus pilvet olivat niin alhaalla, että ne peittivät korkeimmat talot näkyvistä. Illalla katselimme kuuta ja kaupungin valoja.

Sain Lealta lainaksi bussikortin, johon oli jo ladattu matkoja.

Kävin avustamassa 95v. saksanjuutalaista Charlottea. Menin bussilla töihin keskustaan, Rehayiaan. Matka kesti n. 25min. 1 matka maksoi 1.20€. Sapatin aattoiltana ja sapattina menin Loten luo taksilla, koska silloin yleinen liikenne ei kulkenut. Lotte maksoi silloin taksin, joko oli n. 60NIS = n.14€

Olin töissä neljänä-viitenä päivänä päivänä viikossa, joko aamu-, ilta-tai pätkäpäivän (9.30-13, 15-19)

Meitä oli kolme avustajaa. Alkuun oli suomalainen Kati, brasilialainen Keila ja minä. Kun Keila lähti pois, hänen tilalleen tuli Sveitsistä muuttanut Naomi. Lotelle yritetään saada sosiaalitoimen kautta vakituista paikallista hoitajaa. 

Keskustelimme Loten kanssa englanniksi. Hän puhuu, saksaa, espanjaa ja englantia. 

Hän oli muuttanut vanhempiensa kanssa ennen II maailmansotaa Uruguayhin. Hän on asunut myös Brasiliassa ja muuallakin. 

Miehensä kuoleman jälkeen hän muutti Israeliin n. 70-vuotiaana. 

Lotte tarvitsee avustajia, koska hän on melkein sokea, kuulo on huono ja liikkuminenkin on vaikeaa. Hän kaatui pari kertaa ja loukkasi polvensa.  Hän pääsee vaivoin käymään wc:ssä ja keittiössä syömässä. 

Lotte oli vieläkin mieleltään virkeä ja muisti on aika hyvä, vaikka kertoo kyllä samoja asioita moneen kertaan. Lotte pystyy soittamaan ystävilleen puhelimen pikavalikon avulla ja hoitamaan muutkin asiansa, kun joku näppäilee puhelinnumeron. Hän on kiinnostunut maailman tapahtumista ja soittaa usein puhelimella saksankieliseen uutispalveluun. Hänellä on myös ystäviä. jotka soittavat hänelle usein.

Lotte on tarkka siitä, mitä hän syö tai juo, vaikka ruokavalio oli hyvin yksinkertainen. Hän juo vain pullotettua vettä, sitruunavettä, appelsiinimehua, vuohenmaitoa ja kasvismehua. Kaikki ruoka on oltava luomua, mikäli mahdollista. Hän teki itse kauppalistan ja neuvoi miten ruoka valmistetaan.

Hän neuvoi meillekin, miten syödään terveellisesti. 

Hän sanoi olevansa terve, koska luottaa Jumalan apuun. Hän on lukenut paljon raamattua ja keskusteli siitä mielellään.  

Huomasin yhtenä päivänä, että Loten puutarhassa oli tippunut maahan Pomelo. Voin sen sisään ja tein siitä mehua. Monissa muissakin puutarhoissa oli jätetty hedelmät puuhun. Mietin, johtuiko se siitä, että nyt on maan sapattivuosi.